Koulussa oli oikein mukavaa. En tiedä, johtuiko se siitä, että koulua vai yhteen vai siitä, että Annu tulee tänään.

Olin unohtanut tehdä englanninläksyt. Ei sen väliä, koska vaikk opettaja tarkistelikin muilta läksyt, minut oudosti ohitti. Yleensä olenkin tehnyt ne, joten miksi en tälläkin kerralla ::naur:

Jusa ja Rutto olivat sählänneet jotain, joten kummallakin on nyt kuukausi arestia ilman kännykkää ja tietokonetta, viikkorahat ja koulustapoistumislupa pois. Myös liput Dir En Greyn(taimikälieonkaan) keikalle otettiin pois, joten neidit olivat lievästi hysteerisiä.

Ynh. Inhoan yhtä tytteliiniä luokallani. Siis, joskus koulun alkaessa ajattelin häneen tutustua. Hyvältä vaikutti, mutta jossain vaiheessa hän alkoi selittää aivan kokoajan, kuinka hän lähettää viestejä kännykällään. Valehtelematta aihe kääntyy aina siihen. Minua ei oikeasti kiinnosta! Enkä selvääkään saa paremmin. Jotain jostain sellaisesta, että hän pelkää vanhempiensa katsovan viestejään, joten hänellä on viisi Heidiä kännykässään ja kuinka hän lähettää vahingossa aina väärälle Heidille viestin. Jotain myös itsemurhaviestistä vanhemmille kuulee. Ja kaiken huipuksi on lähettänyt veljelleen viestiä minusta. Ensin vain nimeni ja jotain, että on sanut minusta uuden kaverin itselleen. No sehän on mukava. Seuraavassa viestissä hän kertoi sukunimeni ja sanoi, että minä poltan tupakkaa!  Siis, luoja. En tajua hänen metodiaan. Ihan oikeasti, miksi hän haluaa lähettää minusta valheita ja sanoa huvikseen vanhemmilleen, että tekee itsemurhan? Huokas ja ärrinmurrin. Tänäänkin kuulin hänen puhuvan jollekkin muulle: "...ja sit mä lähetin ne kaks viestiä väärään numeroon!". En kestä.

Kävelymatkastani kotiin tulikin pitkä. 45 minuuttia, vaikka normaalisti sen pitäisi olla n. puoli tuntia. Menin eri reittiä kuin normaalisti. Se oli selvästi pidempi, mutta ainakin näin uusia maisemia ja aika tuntui menevän nopeammin.

Kotiin päästyäni tein heti ensi töikseni läksyt: Jes! Nyt tuntuu hyvältä. Kirjoitin kaksi kirja-arvostelua ja aloin siivota huonettani. Nyt se on vähän vaiheessa: sängyllä on koulukirjoja ja monisteita, lattia on täynnä roskia, ryttääntyneitä papereita. Yksi frisbee ja laskin, pari kasaa Nemiä ja Aku Ankkaa.

Olin taas niin nihkeällä mielellä lähdössä ratsastukseen. Niin se on aina, mutta päästyäni tallille, odotankin tuntia innolla. Pistin merkille, että alkaa olla jo pimeä. Ihanaa. Alkuperäisesti minun olisi kuulunut mennä Otolla, laiskalla risteysponilla, jota ennen hoidin, mutta lopetin ajanpuutteen ja henkilökohtaisten syiden takia. Joka tapauksessa, Oton hoitaja tuli siihen luokseni ja kyseli, miten on mennyt. Sitten mainitsi vähän surkuhupaisasti, että Ottoa hänen lisäkseen hoitaa nyt yki heppakerholainen(heppakerho on kerho, jonne pääsevät 7-11-vuotiaat). Hän sanoi myös, että voisin alkaa hoitamaan Ottoa uudelleen, jos haluan. "Jos haluut, nii voit alkaa hoitamaan Ottoa uudelleen. Sua tarvitaan  täällä -aina." Kerpele tuo lause tuntui hyvältä! Tuo viimeinen 'sua tarvitaan täällä aina', oli niin tervetullut. Pirteä tunne tuli.

Ratsastuksenopettaja(joka sattui olemaan sijainen tällä erää) kysyi, jos joku haluaisi vaihtaa Nakkiin(musta pirtsakka poni, vähän äksyhkö). Minä sitten viittasin ja joku pikkutyttö kiitteli hirmuisesti, koska itse halusi mennä Otolla. Ei siinä mitään, Nakki on mukava poni.                                             Tunnilla tehtiin aika paljon perusasioita. Ympyröitä, pujottelua, siirtymisiä ja sen sellaista. Opettaja kuitenkin huomautteli jatkuvasti, että voisin pitää raippaa sisäkädessä. Juu, tottakai pidänkin, jos sitä en tarvitse, mutta itse olen ottanut asian niin, että pidän raippaa hevoskohtaisesti. Jos hevonen meinaa oikoa, sisäkäteen. Jos uralta poiskääntymisessä ongelmia, ulkokäteen.                                                                                                      Yksi pikkutyttö Poppelilla(ihan pikkuinen potkiva poni) koko ajan katseli taakseen, missä minä tulin. Oikeastaan kaikki, jotka menevät Poppelilla, katsovat hermostuneena, jos tulee 7 metriä lähemmäs Poppelia. En ole niin tyhmä, että liki neljän vuoden ratsastuksen jälkeen menen ja laitatan tahallani kaksi potkivaa ja muita vihaavaa hevosta lähekkäin -haloo!                                                                                                                    Laukannostossa Nakki pukitti kerran ja potkaisi seinää. Oli jo aikakin! Olisin muutenkin kaivannut vähän enemmän äksöniä tuntiin. Ei laukattu kovastikaan ja yleensä Nakki piristää tuntiani testaamalla minua pukittelemassa jatkuvasti. Se olisi ollut mukavaa.                                          

Nyt odottelen, että Annu tuossa yhdeksän paikkeilla saapuu tännekin. Sitä on odotettu! Annu on ihana. Rakastan, rakastan, rakastan.