Noniin. En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne. Kun ekaksi ei jaksa ja sitten sitä vaan lykkää ja lykkää...

Viies päivä menin maalle itsenäisyyspäivän ja taxvärkin ajaksi. Hemmetti sain sätkyn, kun telkkarin avatessani näin Sonatan. Gravenimage oli hienosti vedetty. Välispiikit ja se smaili ;_; <3 Paid in Full oli kanssa ihan jees. Ei mua edes se, etten ollut siellä, vituttanut, koska tiesin, ettei olisi ollut mitään mahdollisuutta siihen. Marko! Jestas mikä mies.

Äiti tykkää Lacuna Coilista! Son sitte kiva. Aina autossa, kun kysyn, mitä laitetaan, ni Lacuna ^^

Maalla katsoin Leijonakuningasta. Se on niin sympaattinen leffa. Nala ja Simba, voi aww. Mufasa on paras. Niistä hyeenoista tulee mieleen Rakettiryhmän tyypit...Jessy&James?

Itsenäisyysjuhlia katsellessa jännitettiin, että miten käy Jussin ja Tuijan. Hyvin se meni kuitenkin^^

Akselin & Arvin kanssa alettiin tyynysotaa säkkipimeässä ja laulettiin Viinakeinussa kaikkea tyhmää. Äärimmäisen hauskaa oli.

Koulussa oli keskiviikkona itsenäisyyspäivän juhla. Jossain vaiheessa itketti, toisessa nauratti. Varsinkin se oli hieno hetki, kun joku mies puhui sodasta ja sanoi: "-on jättänyt jälkensä ruumiin vammoihin, uniin ja muistoihin." En voi kuin kunnuoittaa Suomea, kun näen, kuinka Suomen sodista puhuttaessa Vaari alkaa itkeä. Minkään kertomusten, kirjojen tai elokuvien avulla ei kukaan voi ikinä ymmärtää, mitä kaikkea sotaveteraanit ovat kokeneet.

Top Gear on ihan huippu ohjelma. Ette ymmärräkään, kuinka paljon nauran sitä katsoessa. Sori, mutta aivan pakko: xDDD Ahihii! Kiitos.

Katsoin itsenäisyyspäivänä Tuntemattoman sotilaan. Se on hienoa, kun Arvi on niin kiinnostunut samoista aiheista kuin minäkin: kalastus, metsästys, armeija. Keskustelua riittää leffoista(Etulinjan Edessä, Tuntematon Sotilas, Tali Ihantala...), lohista ja aseluvista.

Ratsastustunti oli ihan jees. Olin taas ihan kenkkuna sinne lähdöstä, mutta sain tällä kertaa Kewinin. Todella iso ruunikko. Ensin Kevin kulki pää taivaissa kuin joku helvetin kirahvi, mutta lopputunnista laski päätään ja pidensi askelaan kauniisti. Ravi oli jotain aivan järkyttävää, mutta laukka oli rauhallista ja pitkää. Pidin kovasti. Etuosakäännökset menivät tosi sulavasti, ei yhtään tökkimistä. Kiva ponski, toivon ensi tunnille.

 

Eilen en oikein osannut jännittää keikkaa enkä päässyt tunnelmaan kotona, koska mietin koko ajan, että kuinka lähelle pääsen lavaa ja osataanko me ajaa sinne ynnä muuta turhaa hermoilua.
Äiti osasi ajaa sinne hyvin ja oltiin paikan päällä 19.50. Ajattelin, että se olisi hirmy myöhään, mutta jonoa tuskin olikaan. Ovet avattiin vasta puoli kahdeksan. Essi ja äiti menivät siellä hallissa sitten jonnekin istuskelemaan kauas lavasta. Sohvi ja minä päästiin tokaan riviin melkein keskelle lavaa. Se oli kyllä positiivinen yllätys.

Valonheittimiin ripustettiin valkoinen esirippu ja vihdoin, tunnin odotuksen jälkeen, Tarja alkoi laulaa. Boy And The Ghost oli täydellinen aloitus keikalle. Oli aivan mieletöntä, kun Tarjan varjo liikkui verhon takana. Viimein, kun verho tiputettiin, meinasin pyörtyä. Jalat alkoviat täristä ja kiljuin ihan täyttä kurkkua.

Jossain vaiheessa koko yleisö ja Tarja lauloi synttärisankari Eveliinalle Paljon Onnea Vaan ^^ Se oli hauska juttu.

Iloinen yllätys oli Nemo. Kun se alkoi, tunnelma räjähti. Lauloin mukana niin kovaa kuin lähti. Se oli kyllä jotain sanoinkuvaamatonta. En ole ikinä, ikinä, kiljunut niin kovaa kuin silloin.
Ääni todellakin meni. En pystynyt puhumaan mitään koko iltana ja aamulla herätessäni oli kamala olo :D Toinen käsi kipeä, niska jumissa ja ääni ihan pois. Jos yskin, tulee veren maku suuhun ja keuhkot tuntuvat räjähtävän. Eiköhän se sano jotain desibelitasosta, joka suustani lähti keikan aikaan, joka taas johtaa siihen, kuinka sekaisin siellä olin.

Välispiikit ;_; <3

Tuhannet kiitokset aivan täydellisen ihanasta keikasta koko bändille! <3 Rakastan teitä.

Tunnetko jo rakkauden, sen onnen hiljaisen?