Sain kuin sainkin ottaa Onnin mukaan isin luokse. Se oli mukava juttu.

Junassa Onni oli todella nätisti, vaikka olikin ensimmäistä kertaa. Ei inissyt eikä mitään, katseli vain muita koiria pää kallellaan ja nukkui. Espoossa Kassu vähän haisteli innoissaan ja näin, mutta rähinää ei syntynyt -luojan kiitos. Koiria lenkitettiin ja kaikenlaista. Innostuin taas pelaamaan yhtä peliä. Vanhat grafiikat ja näin, mutta nerokas peli, kerrassaaan.

Sunnuntaina sitten oli kaikenlaista draamaa ja itkua, mutta niistäkin päästiin yli.

Haluaisin kovasti asua isin luona. Äitin luona on ahdistavaa. Se on varmaan siksi, koska Essi ja Annu ovat muuttaneet pois, enkä ole tottunut asumaan aikuisen kanssa kahden. Juuri sen takia lukkiudun huoneeseeni koko päiväksi ja näin. Ja sitäpaitsi -mielestäni en näe isiä tarpeeksi, vaikka menenkin sinne joka toinen viikonloppu. Siellä on myös Tuire, Aino, Väinö ja Kassu. Tästä en voi kuitenkaan äitille vihjaista, koska sitten hän loukkaantuu ja pitää hirveän ristikuulustelun, miksi isin luona olisi parempi. Eihän tästä tule yhtään mitään.

En mennyt tänään kouluun. Heräsin ensin neljältä yöllä kamalaan röhään. Ei saanut henkeä, nenä tukkeessa ja päänsärkyä. Jos yritti yskiä, niin tuntui, että keuhkot olisivat revenneet. Sama juttu vieläkin. On ironista, kuinka olen ollut vain viidellä saksantunnilla koko lukuvuoden aikana. Olen tehnyt varsin selväksi, että en pidä saksasta ja aina satun tulemaan kipeäksi tiistaille. Elikkä kaikki luulevat, että lintsaan. Hieno juttu.

Koitan vähentää koneenkäyttöä, koska nyt lähiaikoina on paljon hommaa. Isänpäivä, kaverin synttärit, isin häät, joulu... No, kai niistäkin selvitään.

Tämä oli tälläinen lyhyt seloste. Yötä.